Edessäni on Lapin Kansasta 10.4.2019 leikkaamani lehtileike. Siinä viisi tieteen tekijää, joista pari noviisillekin tuttua, aina ja joka mediassa äänensä kuuluviin saavaa tiedemiestä ottavat kantaa lähinnä korkeamman koulutuksen puolesta otsikolla: ”Kuka mahdollistaa arkipäivän ihmeen.”

 

Ilmestymisajankohta vaaliviikolla oli selvä vinkki horjuville äänestäjille ja kehotus kannattaa puolueita, jotka olivat äänekkäimmin pitäneet ääntä koulutuksen puolesta tehtyjä koulutusleikkauksia vastaan. Osoite ei jää epäselväksi, vaikka vaalien alla mikään puolue ei tietenkään halua leimautua koulutusvastaiseksi ilmeisten tahallisten väärinymmärryksienkään vuoksi.

 

Kun tieteelle on ominaista pyrkimys korjata virheitään uusien löytöjen ja havaintojen myötä, on artikkelin ilmaus tieteestä luojana aika paljon luvattu. Pitäähän jo tieteen oma määrittely itsestään sisällään tietoisuuden keskeneräisyydestä ja vajavaisuudesta.

 

Mielestäni tieteen löytöjen innovointi tiedoksi ympäröivän todellisuuden toiminnasta, kyvyksi tehdä maalämpö- ja tietoverkkoja, elinsiirtoja, korjata moottoreita, viljellä maata, lentää ilmakehässä ja avaruudessa jne., ei ole luomista vaan piilossa olevan mutta aina olemassa olevan tiedon soveltamista. Kaikki on siis jo ikään kuin valmista koska tämä universumi ylipäätään toimii. Emme vain ole löytäneet kaikkea. Todennäköisesti olemme raapaisseet vain vähän pintaa.

 

Todellisella Luojalla on kädessään ei mitään. Hän sanoo sanan, ja pian kaikki on valmiina ja täydellisenä toiminnassa. Tästä vinkkelistä ihmisen tiede on näpertelyä. Parhaimmillaan se pääsee totuuteen jostain asiasta, ja näin lähestyy Luojaa. Tiedemies voi pullistella saatuaan jonkinlaiseen hallintaansa esimerkiksi yhden taivaitten voiman, ydinvoiman, mutta siitä on vielä pitkä matka aurinkokunnan saati linnunradan pyörittämiseen. Usko ja tieto eivät siis olekaan niin kaukana toisistaan, kuin monesti halutaan antaa ymmärtää. Molemmat pyrkivät tahoillaan totuuteen, ja löytäessään sen lähestyvät kaiken Luojaa. Voima korkeudesta, joka on yksi Raamatun käyttämä nimi Jumalasta, on ohjelmoinut elämän kaavan ja algoritmit, joita tarkoin noudattaen elämä kehittyy, sairauksista parannutaan, painovoimaa syrjäytetään, energioita valjastetaan jne..

 

Yhtenä päivänä radiosta tuli ohjelma, jossa luettiin otteita keskiajan tieteen masennusta koskevista diagnooseista. Sehän oli tämän päivän kuulijalle huvittavaa kuultavaa. Muistaakseni myös historioistija Keskisarja totesi jossain ohjelmassa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua me luemme huvittuneena joitain tämän päivän tieteen totena esitettämiä kirjoituksia.

 

Tieteellä on tarpeellinen roolinsa. Se on ihmiskunnan palvelurooli. Vahingollista tiedeuskovaisuudessa kuitenkin on, jos sitä aletaan pitää kaiken tekemisen korkeinpana auktoriteettina. Vuosikymmeniä saatetaan ohjata potiittisia ratkaisuja, energiapäätöksiä, talous- ja sivistyselämää jonkun tieteelliseksi väitetyn oivalluksen mukaan. Näin tullaan tehdyksi paljon hallaa, kun ehkä useiden sukupolvien ajattelua muutetaan jonkun ismin mukaiseksi. Esimerkkinä voisi olla vaikka ns. tieteellisen maailmankatsomuksen romahtaminen itänaapurissa. Noin seitsämän vuosikymmenen valhekylvö jätti jälkeensä raunioituneen maan ja ihmiset.

 

Amerikassa viime vuosisadan alkupuolella alkunsa saanut oppi eri ihmisrotujen eriarvoisuudesta, eugeniikka - rodunjalostusoppi, sai huipennuksensa natsisaksassa. Se oli tieteellinen laajasti hyväksytty tutkimusala myös pohjoismaissa ja Suomessakin vielä 1960-luvulla. Lääketieteen hoitomuodot vielä viime vuosisadoiltakin ovat osin karmivaa luettavaa. Darwinin ja Feudin teoriat natisevat jo uusien tieteen huomioiden ja löytöjen edessä. Näilläkin herroilla alkaa olla jo kohtuullisen pitkät jäljet ihmiskunnan ajattelun muokkaamisessa.

 

Tieteestä ei ole yksin kanatarhan vartijaksi. Uskolla ja tiedolla on tässä sama haaste. Molemmat etsivät omalla reviirillään totuutta. Ihmisen käsissä nämä molemmat vain usein sekoittavat valonsa puuhastellessan vallan tavoittelun kanssa. Paavali on kiteyttänyt hyvin tämänkin päivän ihmisen dilemman. Valhe pystyy menestymään siksi, ”etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (ks. 2 Tess.2:7-12 [KR 1933/38])