Rationaalinen maailma on todellisuutta, mutta sen käsitteet eivät taida riittää koko todellisuuden selittämiseen rationalisteillekaan. Eiväthän he voi olla käyttämättä siinä intuitiivisia käsitteitä kuten kauneus, rumuus, onni, onnellisuus, ilo, suru, rakkaus. Näihin käsitteisiin kuuluu myös usko. Näiden voima ja vaikutus kaikkeen olevaiseen on nähtävissä. Näkymätöntä maailmaa ei rationalistin mielestä ole, ja siitä puhuminen on satuilua.

Itselleni näkymättömän maailman olemassaolo on paljastunut Raamatun ja uskon kautta paljon ennen kuin tiede, rationalistin kulmakivi, on päässyt siitä jyvälle. Kosmologit puhuvat jo pimeästä energiasta ja pimeästä aineesta, joiden on todettu olevan mutta joista ei tiedetä mitä se on. Sitä ei voi nähdä tai mitata ihmisen mittalaitteilla, mutta sen vaikutus voidaan havaita vaikkapa taivaankappaleiden liikkeissä.

Planck-satelliitin mittausten perusteella pimeän energian osuus maailmankaikkeuden massaenergiasta on 68,3%, pimeän aineen 26,8% ja tavallisen aineen 4,9% (Wikipedia). Suhdeluku rationaalisen todellisuuden ja intuitiivisen todellisuuden välillä lienee samaa luokkaa. Rationaalinen, näkyvä ja mitattavissa oleva todellisuus edustaa vain alle 5 % koko todellisuudesta. Jos kaikki havaittavissa oleva atomeista ja hiukkasista aina galakseihin mahtuu tuohon noin viiteen prosenttiin, niin miten vatava onkaan tuo loput 95 % todellisuudesta.

Pimeä energia ja aine on koko ajan läsnä kaikkialla ja vaikuttaa kaikkeen. Se on ollut vaikuttamassa jo galaksien ja taivaankappaleiden syntyyn. Tämä kuulostaa Raamattua lukevalle tutulta. Jos usko ei riitä, tämänkin tiedon valossa on jo helpompi ymmärtää esimerkiksi Johanneksen evankeliumin alku (Joh. 1:1-5) tai neitseestä syntyminen, jonka yhteydessä puhutaan "Korkeimman voiman" läsnäolosta tapahtumassa (Luuk. 1:34). Galaksien siirtelijälle neitseestä syntyminen ei liene ylivoimainen tehtävä. Raamatun näkymätön Jumala, jolla on koko ajan toteutuva suunnitelma, joka on koko ajan läsnä ja joka vaikuttaa koko ajan kaikkeen, ei tunnu tässä valossa enää satuilulta.

Jeesuksen jumaluus, irrationaalinen yhtälö 3 = 1, kolmiyhteinen Jumala tuntuu olevan rationalisteille vastustamaton irvailun kohde. Se, että kolme olomuotoa voi olla yhden ja saman asian ilmentymiä, näkyy Jumalan käden jäljiltä esimerkiksi vedessä. Se koostuu ensiksikin kolmesta atomista. Vesi esiintyy kolmessa muodossa vaikka on koko ajan sama aine. Jokaisella veden olomuodolla on elämän kannalta ainutlaatuinen merkitys. Se on kaikelle aineelliselle elämälle ehdoton edellytys. Sitä pitää juoda, jotta aineellinen pysyisi hengissä. Juomattomuus aiheuttaa kuoleman.

Jeesus puhui "elävästä vedestä", jota hänellä on tarjolla. Sitä juovalle ei tule koskaan jano. ’Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä (H₂O), sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." ’ (Joh. 4:13-14) Siinäpä rationalistille taas yksi irrationaalinen yhtälö, mutta uskosta elävälle fakta. Jokainen tieteenkin vedenpitävästi todistama fakta todistaa uskosta elävälle vain elävästä kolmiyhteisestä Jumalasta.

Vasta ilmestyi kirja: Mäkipelto, Pakkala, Hakola ”Jumalan synty”. Siinä ikään kuin uutisena kerrotaan, että ennen uskottiin moniin jumaliin. Mutta mutta, niinhän uskotaan edelleenkin. Tänään niistä suurin itse rakennettu lienee ”patsas” nimeltä ”raha”. Kirja koettaa luoda tieteellisen vaikutelman evolutiivisella otteella vääntäen kristillisen Jumalan ihmisen luomukseksi. Kirjan sanomasta tulee väkisin mieleen vanha kunnon iltanuotioleikki, jossa nuotiomestari supattaa leiriläisen korvaan lyhyen tarinan. Tarinan kuullut leiriläinen kertoo sen vieressään olevalle, tämä seuraavalle jne.. Kun tarina on kerrottu näin kaikille, kertoo viimeinen kuulemansa tarinan ääneen. Alkuperäisestä tarinasta on yleensä tässä vaiheessa jäljellä enää vain aavistus.

Mielestäni tämäkin nuotioleikki todistaa uskottavammin monien jumalien synnyn kuin em. kirja. Jospa ihmisen alkuperä onkin niin kuin Raamattu sen meille kertoo. Kaiken takana on yksi Jumala, jolla on suunnitelma, ja tämä suunnitelma on lopputulemaltaan hyvä. Jotta ihminen voisi olla ”elävä sielu” ja ”lähes jumalolento”, tämän piti tulla tuntemaan myös paha (syntiinlankeemus). Valo tekee varjon näkyväksi eikä varjoa ole ilman valoa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen ei voinut enää nähdä Jumalaa eikä puhua Hänen kanssaan kasvoista kasvoihin. Jumala ei ole kuitenkaan koskaan hylännyt ihmistä, vaan Häntä on voinut ja voi edelleen lähestyä esim. rukouksessa.

Kun Jumala oli näin ”kateissa” ja ihmiseen ”polttomerkitty” muistuma paratiisin ihanuudesta ja suorasta jumalayhteydestä ei tuonut rauhaa, epäuskoiset ihmiset alkoivat rakennella patsaita ja nimitellä jumaluuksia omien mieltymyksiensä mukaan. Tarina muuttui niin kuin iltanuotioleikissä. Näin meillä on tänään lukematon määrä erilaisia uskontoja ja myös ateistisia paratiisikokeiluja. Näiden samankaltaisia piirteitä tutkijat ihmettelevät evoluutioteorioidensa sokeuttamina.

Monin tavoin tämä yksi ja sama Jumala on ohjannut ihmiskunnan kohtaloita. Viimein, kun aika oli kypsä tämän ihmiskunnan viimeisen ajan alussa, Hän tuli itse Jeesuksessa Kristuksessa ja näytti millainen Jumala meillä todella on. Tulemalle ihmiseksi, elämällä ihmisen elämää, kuolemalla ja nousemalla ylös kuolleista hän lunasti ihmisen vapaaksi ja avasi näin uudelleen pääsyn Jumalan yhteyteen kaikkien ulottuville. Hän lupasi ja tuli vielä Pyhänä Henkenä täksi ihmiskunnan viimeiseksi ajaksi puolustamaan ja opettamaan asiat, joita ei vielä tuolloin 2000 vuotta sitten voitu käsittää. Saimme kirjan, Raamatun, jossa on kaikki mitä Jumalan tuntemiseen tarvitaan. Tarina kestää nyt harhautukset.

Horisontissa 18.8.2019 kysyttiin: ”Onko lihan syömisen loppuminen maailmanlaajuisesti realismia?”

Tuossa arvostamassani ohjelmassa sorruttiin mielestäni tällä kertaa yksipuolisuuteen asian käsittelyssä. Ohjelmaan valikoituneet kolme asiantuntijaa olivat kaikki enemmän tai vähemmän vegaaniin suuntaan kallellaan olevia naisia. Yksi heistä huomasi sentään mainita myös lihan ravitsemukselliset vahvuudet. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että lihan syömistä voisi hyvin kohtuullistaa, koska sen käyttö on nykyään tarpeettoman runsasta. Niin sanotun tehotuotannon vastainen myös olen, mutta ihan kaiken eläinperäisen tuotannon (maitotuotteet, kananmunat jne.) pannaan julistamista en voi käsittää.

Tämän tapaisissa ohjelmissa pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen. Kuultavana tulisi aina olla myös asiallisia vastakkaisen näkemyksen edustajia mukana. Olen usein miettinyt kasvisten runsaan syönnin ekologisuutta, kun kevättalvella kiertelen kauppoja kasviksia hakemassa. Suomessa tuotetut kasvikset ja hedelmät ovat silloin harvinaisia. Lähimmillään ne on kasvatettu Puolassa, Hollannissa tai Espanjassa, mutta hyvin paljon on kasviksia Etelä- ja Väli-Amerikasta ja jopa Uudesta Seelannista. Tuskin ne kaikki tänne Suomeen junilla ja laivoilla tulevat.

Lisäksi ohjelmassa erään asiantuntijan mukaan keskustelussa aiheesta mennään helposti tunteisiin. Hänen osuudestaan sai sen käsityksen, että ilmeisesti jo pelkkä vastakkaisen mielipiteen esittäminen riittää tähän diagnoosiin. Kysyttäessä hänen vegaaniutensa alkua, selityksenä oli nuoruudessa tehty ulkomaanmatka lammastilalle ja pienen karitsan katse. Jonkinlaista sokeuttahan tämä on, kun tällaista ei pidetä tunteiluna. Urbaanien eläinaktivistien tunteellinen puhe elänten oikeuksista kylmää, kun samalla usein itse kaupunkiasumiseen mieltyneinä pidetään kissojen ja koirien asumista kerrostaloissa ihan normaalina.

Näissä hiilijalanjälki- ja ekologisuuskeskusteluissa uskalletaan hyvin harvoin ottaa esille esim. muoti-/tekstiiliteollisuuden tai kosmetiikka- tai kauneusbisneksen hiilijälkeä ja eettisyyttä. Ruoka on kuitenkin kaikille välttämätön asia toisin kuin edellä mainitut, joista mielestäni voitaisiin kyllä vahinkoja aiheuttamatta kokonaan luopua. Lihassa monet pohjoisen kesän kasvimaailmasta jalostuneet ravitsemuksellisesti tärkeät asiat ovat hyvin kompaktissa muodossa ja hyvin hyödynnettävissä myös pohjoisen kylmänä vuodenaikana. Sen tuotanto pitäisi vain kattavasti saada eettisesti kestävälle pohjalle.

Enemmän tasapuolista keskustelua aiheesta toivon. Mukaan myös edellä mainittujen aiheiden (muoti-, vaatetus-, kosmetiikka-, kauneus-, ns.hyvinvointibisnes jne.) lisäksi myös esim. viihdeteknologian ja meille niin rakkaan kännykän ja muiden somevempainten hiilijälki. Jokaiseen ohjelmaan mukaan eri näkemysten asiantuntijoita, jotka myös pystyvät perustelemaan ajatuksiaan.

Helluntaina lukiessani aamupalapöydässä alkajaisiksi Päivän Tunnussanaa, oli siinä yhtenä tekstinä pätkä Jeesuksen jäähyväispuheesta Johanneksen evakeliumista. ”Puolustaja (Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.” (Joh.16:8)

Niinpä. Piti lukea laajemminkin tätä jäähyväispuhetta. Miten se tuntuikaan jälleen niin lohdulliselta, kuin balsamia haavoille niin kuin tavataan sanoa.

Ennen ja jälkeen tämän kohdan Jeesus kertoo opeuslapsilleen mitä on tulossa, rohkaisee ja vahvistaa heitä kohtaamaan tuleva. Näin hän varusti opetuslapsiaan tulevaan tehtävään. Hän kertoo muun muassa Pyhän Hengen tulosta hänen lähdettyään. Tämän Jeesus kertoo olevan Totuuden Hengen, Puolustajan ja Opettajan, jonka tehtävä on opastaa, puolustaa ja lohduttaa meitä hänen takaisintuloonsa saakka.

Onhan tuo Tunnussanassa siteerattu Jeesuksen puhe radikaalia puhetta aikana, joka aamuhartaudekseen haluaa kuulla viimeisimmät talousluvut, poliittisten puolueiden rankiglistan tai tärkeimmät urheilu-uutiset. Maailma, joka vannoo kuin yhdestä suusta tieteen, humanismin ja sivistyksen nimiin ratkaisuna ongelmiinsa, seisoo ikään kuin temppelin harjalla, jossa sille näytetään kaikki ihmisen aikaansaama rikkaus, tieto ja saavutukset mahdollisuutena pelastua. Samassa tilanteessa Jeesuksen vastaus kiusaukseen oli: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” (Matt. 4:8-10) Tämä vastaus ei kuitenkaan maailmalle kelpaa, vaan se haluaa häivyttää tämän mahdollisuuden kokonaan ratkaisujen valikoimasta.

Kuinka maailma voisi olla oikeassa kun se on valinnut oppaakseen valheen isän, joksi Jeesus Saatanaa nimittää (Joh. 8:44)? Sen sijaan että maailma olisi valinnut oppaakseen Totuuden Hengen, se tuntuu haluavan jalostua valheen taidossa. Huulilla on kyllä puhe rauhasta, tasa-arvosta, ihmisyydestä, kaikkien veljeydestä, mutta ne eivät johda mihinkään kun arkkitehdiksi on valittu valheen myyntityön mestari. Näin tekijöiksi nousevat kumarrukseen sortuneet kiitoksenkipeät tuloksen tekijät, joille on tärkeää miten mielestään tärkeät ihmiset heitä katsovat. Raha on alkanut merkitä rauhaa. Elintaso kyllä nousee, mutta siitä on jäänyt puuttumaan se yksi kirjain. Siksi tämä Jesajankin sana tuntuu niin ajankohtaiselta. ”Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja - joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.” (Jes. 59:8)

Jumala ei ole lakannut olemasta vaikka maailma niin uskotteleekin. Hän on edelleen koko ajan läsnä kaikessa ja kaikkialla. Hänet on myös mahdollista oppia tuntemaan. Pyhä Henki auttaa tässä. Hänen sanaansa on kätketty kaikki mitä tuntemiseen tarvitaan. Jeesus sanoo: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh.7:16,17)

Tässä on helluntain ilosanoma. Meidän ei tarvitse olla tämän maailman keskellä yksin, vaan Pyhä Henki on täällä oppaamme, opettajamme, puolustajamme ja lohduttajamme. Voimme löytää rauhaamme sen kadonneen kirjaimen, joka tekee Jeesuksen sanoin rauhastamme erilaisen kuin minkä maailma antaa. (Joh.14:27)

Edessäni on Lapin Kansasta 10.4.2019 leikkaamani lehtileike. Siinä viisi tieteen tekijää, joista pari noviisillekin tuttua, aina ja joka mediassa äänensä kuuluviin saavaa tiedemiestä ottavat kantaa lähinnä korkeamman koulutuksen puolesta otsikolla: ”Kuka mahdollistaa arkipäivän ihmeen.”

Ilmestymisajankohta vaaliviikolla oli selvä vinkki horjuville äänestäjille ja kehotus kannattaa puolueita, jotka olivat äänekkäimmin pitäneet ääntä koulutuksen puolesta tehtyjä koulutusleikkauksia vastaan. Osoite ei jää epäselväksi, vaikka vaalien alla mikään puolue ei tietenkään halua leimautua koulutusvastaiseksi ilmeisten tahallisten väärinymmärryksienkään vuoksi.

Kun tieteelle on ominaista pyrkimys korjata virheitään uusien löytöjen ja havaintojen myötä, on artikkelin ilmaus tieteestä luojana aika paljon luvattu. Pitäähän jo tieteen oma määrittely itsestään sisällään tietoisuuden keskeneräisyydestä ja vajavaisuudesta.

Mielestäni tieteen löytöjen innovointi tiedoksi ympäröivän todellisuuden toiminnasta, kyvyksi tehdä maalämpö- ja tietoverkkoja, elinsiirtoja, korjata moottoreita, viljellä maata, lentää ilmakehässä ja avaruudessa jne., ei ole luomista vaan piilossa olevan mutta aina olemassa olevan tiedon soveltamista. Kaikki on siis jo ikään kuin valmista koska tämä universumi ylipäätään toimii. Emme vain ole löytäneet kaikkea. Todennäköisesti olemme raapaisseet vain vähän pintaa.

Todellisella Luojalla on kädessään ei mitään. Hän sanoo sanan, ja pian kaikki on valmiina ja täydellisenä toiminnassa. Tästä vinkkelistä ihmisen tiede on näpertelyä. Parhaimmillaan se pääsee totuuteen jostain asiasta, ja näin lähestyy Luojaa. Tiedemies voi pullistella saatuaan jonkinlaiseen hallintaansa esimerkiksi yhden taivaitten voiman, ydinvoiman, mutta siitä on vielä pitkä matka aurinkokunnan saati linnunradan pyörittämiseen. Usko ja tieto eivät siis olekaan niin kaukana toisistaan, kuin monesti halutaan antaa ymmärtää. Molemmat pyrkivät tahoillaan totuuteen, ja löytäessään sen lähestyvät kaiken Luojaa. Voima korkeudesta, joka on yksi Raamatun käyttämä nimi Jumalasta, on ohjelmoinut elämän kaavan ja algoritmit, joita tarkoin noudattaen elämä kehittyy, sairauksista parannutaan, painovoimaa syrjäytetään, energioita valjastetaan jne..

Yhtenä päivänä radiosta tuli ohjelma, jossa luettiin otteita keskiajan tieteen masennusta koskevista diagnooseista. Sehän oli tämän päivän kuulijalle huvittavaa kuultavaa. Muistaakseni myös historioistija Keskisarja totesi jossain ohjelmassa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua me luemme huvittuneena joitain tämän päivän tieteen totena esitettämiä kirjoituksia.

Tieteellä on tarpeellinen roolinsa. Se on ihmiskunnan palvelurooli. Vahingollista tiedeuskovaisuudessa kuitenkin on, jos sitä aletaan pitää kaiken tekemisen korkeinpana auktoriteettina. Vuosikymmeniä saatetaan ohjata potiittisia ratkaisuja, energiapäätöksiä, talous- ja sivistyselämää jonkun tieteelliseksi väitetyn oivalluksen mukaan. Näin tullaan tehdyksi paljon hallaa, kun ehkä useiden sukupolvien ajattelua muutetaan jonkun ismin mukaiseksi. Esimerkkinä voisi olla vaikka ns. tieteellisen maailmankatsomuksen romahtaminen itänaapurissa. Noin seitsämän vuosikymmenen valhekylvö jätti jälkeensä raunioituneen maan ja ihmiset.

Amerikassa viime vuosisadan alkupuolella alkunsa saanut oppi eri ihmisrotujen eriarvoisuudesta, eugeniikka - rodunjalostusoppi, sai huipennuksensa natsisaksassa. Se oli tieteellinen laajasti hyväksytty tutkimusala myös pohjoismaissa ja Suomessakin vielä 1960-luvulla. Lääketieteen hoitomuodot vielä viime vuosisadoiltakin ovat osin karmivaa luettavaa. Darwinin ja Feudin teoriat natisevat jo uusien tieteen huomioiden ja löytöjen edessä. Näilläkin herroilla alkaa olla jo kohtuullisen pitkät jäljet ihmiskunnan ajattelun muokkaamisessa.

Tieteestä ei ole yksin kanatarhan vartijaksi. Uskolla ja tiedolla on tässä sama haaste. Molemmat etsivät omalla reviirillään totuutta. Ihmisen käsissä nämä molemmat vain usein sekoittavat valonsa puuhastellessan vallan tavoittelun kanssa. Paavali on kiteyttänyt hyvin tämänkin päivän ihmisen dilemman. Valhe pystyy menestymään siksi, ”etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (ks. 2 Tess.2:7-12 [KR 1933/38])