Horisontissa 18.8.2019 kysyttiin: ”Onko lihan syömisen loppuminen maailmanlaajuisesti realismia?”

 

Tuossa arvostamassani ohjelmassa sorruttiin mielestäni tällä kertaa yksipuolisuuteen asian käsittelyssä. Ohjelmaan valikoituneet kolme asiantuntijaa olivat kaikki enemmän tai vähemmän vegaaniin suuntaan kallellaan olevia naisia. Yksi heistä huomasi sentään mainita myös lihan ravitsemukselliset vahvuudet. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että lihan syömistä voisi hyvin kohtuullistaa, koska sen käyttö on nykyään tarpeettoman runsasta. Niin sanotun tehotuotannon vastainen myös olen, mutta ihan kaiken eläinperäisen tuotannon (maitotuotteet, kananmunat jne.) pannaan julistamista en voi käsittää.

 

Tämän tapaisissa ohjelmissa pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen. Kuultavana tulisi aina olla myös asiallisia vastakkaisen näkemyksen edustajia mukana. Olen usein miettinyt kasvisten runsaan syönnin ekologisuutta, kun kevättalvella kiertelen kauppoja kasviksia hakemassa. Suomessa tuotetut kasvikset ja hedelmät ovat silloin harvinaisia. Lähimmillään ne on kasvatettu Puolassa, Hollannissa tai Espanjassa, mutta hyvin paljon on kasviksia Etelä- ja Väli-Amerikasta ja jopa Uudesta Seelannista. Tuskin ne kaikki tänne Suomeen junilla ja laivoilla tulevat.

 

Lisäksi ohjelmassa erään asiantuntijan mukaan keskustelussa aiheesta mennään helposti tunteisiin. Hänen osuudestaan sai sen käsityksen, että ilmeisesti jo pelkkä vastakkaisen mielipiteen esittäminen riittää tähän diagnoosiin. Kysyttäessä hänen vegaaniutensa alkua, selityksenä oli nuoruudessa tehty ulkomaanmatka lammastilalle ja pienen karitsan katse. Jonkinlaista sokeuttahan tämä on, kun tällaista ei pidetä tunteiluna. Urbaanien eläinaktivistien tunteellinen puhe elänten oikeuksista kylmää, kun samalla usein itse kaupunkiasumiseen mieltyneinä pidetään kissojen ja koirien asumista kerrostaloissa ihan normaalina.

 

Näissä hiilijalanjälki- ja ekologisuuskeskusteluissa uskalletaan hyvin harvoin ottaa esille esim. muoti-/tekstiiliteollisuuden tai kosmetiikka- tai kauneusbisneksen hiilijälkeä ja eettisyyttä. Ruoka on kuitenkin kaikille välttämätön asia toisin kuin edellä mainitut, joista mielestäni voitaisiin kyllä vahinkoja aiheuttamatta kokonaan luopua. Lihassa monet pohjoisen kesän kasvimaailmasta jalostuneet ravitsemuksellisesti tärkeät asiat ovat hyvin kompaktissa muodossa ja hyvin hyödynnettävissä myös pohjoisen kylmänä vuodenaikana. Sen tuotanto pitäisi vain kattavasti saada eettisesti kestävälle pohjalle.

 

Enemmän tasapuolista keskustelua aiheesta toivon. Mukaan myös edellä mainittujen aiheiden (muoti-, vaatetus-, kosmetiikka-, kauneus-, ns.hyvinvointibisnes jne.) lisäksi myös esim. viihdeteknologian ja meille niin rakkaan kännykän ja muiden somevempainten hiilijälki. Jokaiseen ohjelmaan mukaan eri näkemysten asiantuntijoita, jotka myös pystyvät perustelemaan ajatuksiaan.

Helluntaina lukiessani aamupalapöydässä alkajaisiksi Päivän Tunnussanaa, oli siinä yhtenä tekstinä pätkä Jeesuksen jäähyväispuheesta Johanneksen evakeliumista. ”Puolustaja (Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.” (Joh.16:8)

 

Niinpä. Piti lukea laajemminkin tätä jäähyväispuhetta. Miten se tuntuikaan jälleen niin lohdulliselta, kuin balsamia haavoille niin kuin tavataan sanoa.

 

Ennen ja jälkeen tämän kohdan Jeesus kertoo opeuslapsilleen mitä on tulossa, rohkaisee ja vahvistaa heitä kohtaamaan tuleva. Näin hän varusti opetuslapsiaan tulevaan tehtävään. Hän kertoo muun muassa Pyhän Hengen tulosta hänen lähdettyään. Tämän Jeesus kertoo olevan Totuuden Hengen, Puolustajan ja Opettajan, jonka tehtävä on opastaa, puolustaa ja lohduttaa meitä hänen takaisintuloonsa saakka.

 

Onhan tuo Tunnussanassa siteerattu Jeesuksen puhe radikaalia puhetta aikana, joka aamuhartaudekseen haluaa kuulla viimeisimmät talousluvut, poliittisten puolueiden rankiglistan tai tärkeimmät urheilu-uutiset. Maailma, joka vannoo kuin yhdestä suusta tieteen, humanismin ja sivistyksen nimiin ratkaisuna ongelmiinsa, seisoo ikään kuin temppelin harjalla, jossa sille näytetään kaikki ihmisen aikaansaama rikkaus, tieto ja saavutukset mahdollisuutena pelastua. Samassa tilanteessa Jeesuksen vastaus kiusaukseen oli: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” (Matt. 4:8-10) Tämä vastaus ei kuitenkaan maailmalle kelpaa, vaan se haluaa häivyttää tämän mahdollisuuden kokonaan ratkaisujen valikoimasta.

 

Kuinka maailma voisi olla oikeassa kun se on valinnut oppaakseen valheen isän, joksi Jeesus Saatanaa nimittää (Joh. 8:44)? Sen sijaan että maailma olisi valinnut oppaakseen Totuuden Hengen, se tuntuu haluavan jalostua valheen taidossa. Huulilla on kyllä puhe rauhasta, tasa-arvosta, ihmisyydestä, kaikkien veljeydestä, mutta ne eivät johda mihinkään kun arkkitehdiksi on valittu valheen myyntityön mestari. Näin tekijöiksi nousevat kumarrukseen sortuneet kiitoksenkipeät tuloksen tekijät, joille on tärkeää miten mielestään tärkeät ihmiset heitä katsovat. Raha on alkanut merkitä rauhaa. Elintaso kyllä nousee, mutta siitä on jäänyt puuttumaan se yksi kirjain. Siksi tämä Jesajankin sana tuntuu niin ajankohtaiselta. ”Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja - joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.” (Jes. 59:8)

 

Jumala ei ole lakannut olemasta vaikka maailma niin uskotteleekin. Hän on edelleen koko ajan läsnä kaikessa ja kaikkialla. Hänet on myös mahdollista oppia tuntemaan. Pyhä Henki auttaa tässä. Hänen sanaansa on kätketty kaikki mitä tuntemiseen tarvitaan. Jeesus sanoo: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh.7:16,17)

 

Tässä on helluntain ilosanoma. Meidän ei tarvitse olla tämän maailman keskellä yksin, vaan Pyhä Henki on täällä oppaamme, opettajamme, puolustajamme ja lohduttajamme. Voimme löytää rauhaamme sen kadonneen kirjaimen, joka tekee Jeesuksen sanoin rauhastamme erilaisen kuin minkä maailma antaa. (Joh.14:27)

Edessäni on Lapin Kansasta 10.4.2019 leikkaamani lehtileike. Siinä viisi tieteen tekijää, joista pari noviisillekin tuttua, aina ja joka mediassa äänensä kuuluviin saavaa tiedemiestä ottavat kantaa lähinnä korkeamman koulutuksen puolesta otsikolla: ”Kuka mahdollistaa arkipäivän ihmeen.”

 

Ilmestymisajankohta vaaliviikolla oli selvä vinkki horjuville äänestäjille ja kehotus kannattaa puolueita, jotka olivat äänekkäimmin pitäneet ääntä koulutuksen puolesta tehtyjä koulutusleikkauksia vastaan. Osoite ei jää epäselväksi, vaikka vaalien alla mikään puolue ei tietenkään halua leimautua koulutusvastaiseksi ilmeisten tahallisten väärinymmärryksienkään vuoksi.

 

Kun tieteelle on ominaista pyrkimys korjata virheitään uusien löytöjen ja havaintojen myötä, on artikkelin ilmaus tieteestä luojana aika paljon luvattu. Pitäähän jo tieteen oma määrittely itsestään sisällään tietoisuuden keskeneräisyydestä ja vajavaisuudesta.

 

Mielestäni tieteen löytöjen innovointi tiedoksi ympäröivän todellisuuden toiminnasta, kyvyksi tehdä maalämpö- ja tietoverkkoja, elinsiirtoja, korjata moottoreita, viljellä maata, lentää ilmakehässä ja avaruudessa jne., ei ole luomista vaan piilossa olevan mutta aina olemassa olevan tiedon soveltamista. Kaikki on siis jo ikään kuin valmista koska tämä universumi ylipäätään toimii. Emme vain ole löytäneet kaikkea. Todennäköisesti olemme raapaisseet vain vähän pintaa.

 

Todellisella Luojalla on kädessään ei mitään. Hän sanoo sanan, ja pian kaikki on valmiina ja täydellisenä toiminnassa. Tästä vinkkelistä ihmisen tiede on näpertelyä. Parhaimmillaan se pääsee totuuteen jostain asiasta, ja näin lähestyy Luojaa. Tiedemies voi pullistella saatuaan jonkinlaiseen hallintaansa esimerkiksi yhden taivaitten voiman, ydinvoiman, mutta siitä on vielä pitkä matka aurinkokunnan saati linnunradan pyörittämiseen. Usko ja tieto eivät siis olekaan niin kaukana toisistaan, kuin monesti halutaan antaa ymmärtää. Molemmat pyrkivät tahoillaan totuuteen, ja löytäessään sen lähestyvät kaiken Luojaa. Voima korkeudesta, joka on yksi Raamatun käyttämä nimi Jumalasta, on ohjelmoinut elämän kaavan ja algoritmit, joita tarkoin noudattaen elämä kehittyy, sairauksista parannutaan, painovoimaa syrjäytetään, energioita valjastetaan jne..

 

Yhtenä päivänä radiosta tuli ohjelma, jossa luettiin otteita keskiajan tieteen masennusta koskevista diagnooseista. Sehän oli tämän päivän kuulijalle huvittavaa kuultavaa. Muistaakseni myös historioistija Keskisarja totesi jossain ohjelmassa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua me luemme huvittuneena joitain tämän päivän tieteen totena esitettämiä kirjoituksia.

 

Tieteellä on tarpeellinen roolinsa. Se on ihmiskunnan palvelurooli. Vahingollista tiedeuskovaisuudessa kuitenkin on, jos sitä aletaan pitää kaiken tekemisen korkeinpana auktoriteettina. Vuosikymmeniä saatetaan ohjata potiittisia ratkaisuja, energiapäätöksiä, talous- ja sivistyselämää jonkun tieteelliseksi väitetyn oivalluksen mukaan. Näin tullaan tehdyksi paljon hallaa, kun ehkä useiden sukupolvien ajattelua muutetaan jonkun ismin mukaiseksi. Esimerkkinä voisi olla vaikka ns. tieteellisen maailmankatsomuksen romahtaminen itänaapurissa. Noin seitsämän vuosikymmenen valhekylvö jätti jälkeensä raunioituneen maan ja ihmiset.

 

Amerikassa viime vuosisadan alkupuolella alkunsa saanut oppi eri ihmisrotujen eriarvoisuudesta, eugeniikka - rodunjalostusoppi, sai huipennuksensa natsisaksassa. Se oli tieteellinen laajasti hyväksytty tutkimusala myös pohjoismaissa ja Suomessakin vielä 1960-luvulla. Lääketieteen hoitomuodot vielä viime vuosisadoiltakin ovat osin karmivaa luettavaa. Darwinin ja Feudin teoriat natisevat jo uusien tieteen huomioiden ja löytöjen edessä. Näilläkin herroilla alkaa olla jo kohtuullisen pitkät jäljet ihmiskunnan ajattelun muokkaamisessa.

 

Tieteestä ei ole yksin kanatarhan vartijaksi. Uskolla ja tiedolla on tässä sama haaste. Molemmat etsivät omalla reviirillään totuutta. Ihmisen käsissä nämä molemmat vain usein sekoittavat valonsa puuhastellessan vallan tavoittelun kanssa. Paavali on kiteyttänyt hyvin tämänkin päivän ihmisen dilemman. Valhe pystyy menestymään siksi, ”etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (ks. 2 Tess.2:7-12 [KR 1933/38])

meinaan yritys pistää ajatuksia ylös ja jakoonkin. Eduskuntavaalit ovat juuri olleet, ja pöydälläni odottelee lehtiartikkeli vaaleja edeltävältä ajalta. Tuli sopivasti paria päivää aikaisemmin ennen vaalihuoneiden avautumista, ettei kellään ollut mahdollisuutta lehdessä reakoida siihen. Mielenkiintoista. Siitä seuraavassa artikkelissa.

Tervetuloa tähän plogiin pohdistelemaan kanssani.