Horisontissa 18.8.2019 kysyttiin: ”Onko lihan syömisen loppuminen maailmanlaajuisesti realismia?”

 

Tuossa arvostamassani ohjelmassa sorruttiin mielestäni tällä kertaa yksipuolisuuteen asian käsittelyssä. Ohjelmaan valikoituneet kolme asiantuntijaa olivat kaikki enemmän tai vähemmän vegaaniin suuntaan kallellaan olevia naisia. Yksi heistä huomasi sentään mainita myös lihan ravitsemukselliset vahvuudet. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että lihan syömistä voisi hyvin kohtuullistaa, koska sen käyttö on nykyään tarpeettoman runsasta. Niin sanotun tehotuotannon vastainen myös olen, mutta ihan kaiken eläinperäisen tuotannon (maitotuotteet, kananmunat jne.) pannaan julistamista en voi käsittää.

 

Tämän tapaisissa ohjelmissa pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen. Kuultavana tulisi aina olla myös asiallisia vastakkaisen näkemyksen edustajia mukana. Olen usein miettinyt kasvisten runsaan syönnin ekologisuutta, kun kevättalvella kiertelen kauppoja kasviksia hakemassa. Suomessa tuotetut kasvikset ja hedelmät ovat silloin harvinaisia. Lähimmillään ne on kasvatettu Puolassa, Hollannissa tai Espanjassa, mutta hyvin paljon on kasviksia Etelä- ja Väli-Amerikasta ja jopa Uudesta Seelannista. Tuskin ne kaikki tänne Suomeen junilla ja laivoilla tulevat.

 

Lisäksi ohjelmassa erään asiantuntijan mukaan keskustelussa aiheesta mennään helposti tunteisiin. Hänen osuudestaan sai sen käsityksen, että ilmeisesti jo pelkkä vastakkaisen mielipiteen esittäminen riittää tähän diagnoosiin. Kysyttäessä hänen vegaaniutensa alkua, selityksenä oli nuoruudessa tehty ulkomaanmatka lammastilalle ja pienen karitsan katse. Jonkinlaista sokeuttahan tämä on, kun tällaista ei pidetä tunteiluna. Urbaanien eläinaktivistien tunteellinen puhe elänten oikeuksista kylmää, kun samalla usein itse kaupunkiasumiseen mieltyneinä pidetään kissojen ja koirien asumista kerrostaloissa ihan normaalina.

 

Näissä hiilijalanjälki- ja ekologisuuskeskusteluissa uskalletaan hyvin harvoin ottaa esille esim. muoti-/tekstiiliteollisuuden tai kosmetiikka- tai kauneusbisneksen hiilijälkeä ja eettisyyttä. Ruoka on kuitenkin kaikille välttämätön asia toisin kuin edellä mainitut, joista mielestäni voitaisiin kyllä vahinkoja aiheuttamatta kokonaan luopua. Lihassa monet pohjoisen kesän kasvimaailmasta jalostuneet ravitsemuksellisesti tärkeät asiat ovat hyvin kompaktissa muodossa ja hyvin hyödynnettävissä myös pohjoisen kylmänä vuodenaikana. Sen tuotanto pitäisi vain kattavasti saada eettisesti kestävälle pohjalle.

 

Enemmän tasapuolista keskustelua aiheesta toivon. Mukaan myös edellä mainittujen aiheiden (muoti-, vaatetus-, kosmetiikka-, kauneus-, ns.hyvinvointibisnes jne.) lisäksi myös esim. viihdeteknologian ja meille niin rakkaan kännykän ja muiden somevempainten hiilijälki. Jokaiseen ohjelmaan mukaan eri näkemysten asiantuntijoita, jotka myös pystyvät perustelemaan ajatuksiaan.